lauantai 9. tammikuuta 2016

Concrete habit

Meidän perheessä käydään todella paljon eri tahtia jääkaapilla, otetaan eväät pahimmassa tapauksessa sänkyyn ja tapitetaan syödessä telkkaria tai tietokonetta. Tämä on sellainen tapa mistä itse haluaisin päästä eroon, mutta kyllä aika häpeillen myönnän syöväni enemmän muualla kuin keittiössä pöydän ääressä. Säästän mielestäni aikaa syömällä aamiaisen koneen ääressä ja iltapalaa on vaan niin paljon mukavampi napostella sängyssä vällyjen alla katsellen telkkaria. Hyi minua.

Yhdessä syöminen on asia, jota olen yrittänyt tuoda elämäämme vuosia. Varsinkin silloin, kun arki on kiireistä, haluaisin perheemme rauhoittuvan edes kerran vuorokaudessa saman pöydän ääreen. Ruokailun lomassa kerkeää utelemaan kätevästi päivän kuulumiset ja tietysti harjoittelemaan tärkeitä käytöstapoja, jotka ainakin kaksosilla meinaavat usein unohtua. Meno pöydässä on usein aika riehakasta ja siinä pelleilyn rajamailla.

En tiedä kuinka monille teistä perheen yhdessä ruokaileminen on normaali juttu ja harrastetaanko sitä jopa useamman kerran päivässä, mutta meillä perheen menot ovat varsinkin arkena niin erilaiset, että on todella haastellista saada syödyksi samaan aikaan. Tämän takia olen tehnyt jo useamman vuoden viikonlopuista astetta spesiaalimpia ruokailujen suhteen. Meillä on ihan normaalia syödä lauantaina tai sunnuntaina oikein kunnon brunssi ja teen monesti astetta paremmat safkatkin. Näen mielelläni hieman vaivaa kattauksen ja tarjottavien suhteen, koska mielestäni nämä hetket ovat perheellemme tärkeitä ja harvinaisia tapahtumia, joihin kannattaa panostaa. Tehdä niistä muistamisen arvoisia. Tästä on tullut ihan niinkin juurtunut tapa, että Kasper ilmestyi työpaikalleni viime kesänä ja ilmoitti tulevansa syömään brunssia. Jos ei äiti ole tekemässä, niin jostain sitä pitää lähteä hakemaan. Ja tuntuukin, että pojat nauttivat paljon näistä hetkistä, kun ollaan koko porukka kasassa. Jos ei brunssia ole hetkeen ollut, niin sen perään jopa kysellään. Koska teet äiti brunssin?

Tällä viikolla katoin brunssin keskiviikkona, koska Loppiainen. 


 
 

Suosittelen muuten testaamaan Plantin soygurtia vaniljan makuisena, tämä oli yllättävän hyvää. Kassukin tykkäsi. Ostin jo seuraavaa makuakin kotiin, mutta sitä ei olla keretty vielä maistelemaan.

Tällä viikolla on ollut niin kovat pakkaset, että ulkoilut ovat jääneet suhteellisen vähäiselle. Perjantaina uskaltauduttiin kuitenkin kaidemiehen kanssa kävelylle auringonnousun aikaan ja se olikin suhteellisen uskomaton näky.

-Elena

2 kommenttia:

  1. Voi apua mikä nälkä tuli näitä kuvia katsellessa! Kiitos Planti-vinkistä, en ole yhtään huomannut tuollaisia purkkeja! Meillä on ollut Alpron soijajogurttia, josta myös yllätyin positiivisesti - ja vielä positiivisemmin yllättyi tuo maitoallerginen 2-vuotias. :D

    VastaaPoista
  2. Minäkin törmäsin ekaa kertaa näihin �� Nyt on mustikanmakuinenkin testattu ja herkkua oli sekin. Aika kivaa, että tällaisia tuotteita alkaa olemaan enemmänkin ja juuri hyvänmakuisinakin, eritoten ajatellen allergisia ja yliherkkiä ihmisiä, jotka eivät maitoon voi koskea 😊

    VastaaPoista