tiistai 20. helmikuuta 2018

Aivastus aurinkoa

Pakkanen on sopivan kireällä, aurinko jaksaa paistella ja nenä kutisee, valuu ja aivastuttaa. Perus. Tässä ei ole nyt aikaa tai kiinnostusta sairastella joten hörpin kuumaa vihreää teetä pannutolkulla. Sitä kallista mitä ostin, Ruutia nimeltään. Ensimmäisellä kerralla maistui lehmänlannalta. Yöks. Nyt siihen on jo tottunut ja itseasiassa maku onkin ihan jees, kunhan ei heitä liikaa teenlehtiä. Niin se vaan menee, että aikuisena makuaisti on niinkin kehittynyt, jotta lehmänlantakin on herkkua, hah!


Leipä miehen tiellä pitää.
 

Mitä parhain keli ulkoilla! Me oltiin ylläripylläri taas kerran ulkojäillä koko perhe. Aika mahtiannos raitista ilmaa hengitelty. 


Omat silmäni ovat sen verran herkät, että en pärjää auringonpaisteessa ilman aurinkolaseja. Varsinkin kevähangilla auringon paistellessa meinaa tulla kova päänsärky kirkkaudessa. Kassulla on vähän sama homma. Valitteli päänsärkyä eilen illalla ja tänään on sitten käytellyt myös laseja ulkosalla.


Aurinko maalaili hangen puuterilumipintaan niin kauniit värit, ettei silmä meinaa todeksi uskoa.


Lehmänlantateen sekaan heittelen lusikallisen hunajaa. Paikallisuus kiinnostaa ja lähellä oleva ruoka jos sitä vain on mahdollista saada. Tämä luomuhunaja on Pohjois-Karjalan metsistä ja kedoilta. Ajatus siitä, että tukee paikallisia yrittäjiä ja on osana auttamassa työllisyyttä täällä, tuntuu hyvältä. Tämä luomuhunaja on sitäpaitsi voittanut parhaan hunajan tittelin 2015! Hyvvöö on! Lue aiheesta lisää Maaseuduntulevaisuus lehden artikkelista tästä.
 

Jonkun villasukat olivat unohtuneet ja jäätyneet ulkojäiden penkille.


Auringonlaskun aikaan näkyi myös kuinka paljon pölyä leijailee kaikkialla ja joka kevät yllätyn siitä faktasta, että ikkunat kerkeävät talvikuukausina likaantumaan huomaamatta. Eihän noina synkkinä ja pimeinä kuukausina näe täällä yhtään mitään tai ketään.


Kaikki kiekot levällään.
 

Kihvelit ja kahvelit. Kupit ja kattilat.


Luistelutaitojen reenaamista ulkojäillä.


Ilokseni teepannun haudutusritilä sopii juuri kivasti isoimpiin mukeihinkin. Siinä sitä lehmänlantateetä valmistumassa iso kupillinen ulkojäiden jälkeen.
 

Tultiin kotiin juuri sopivasti ihailemaan auringonlaskua. Meidän saunan takana majailee muuten kalaukkojen moottorikelkka kaikki talvet. Kalastajat tulevat aina lauantaina aamulla ja lähtevät tuosta rannasta järven jäälle pilkille. 

Nyt onkin ollut paljon ihmisiä jäällä kävelemässä. Vähän sydän kylmänä katselen miten ajattelemattomat ihmiset vaeltelevat miten sattuu tuolla ymmärtämättä, että joki ja joensuu menee ihan vieressä ja siinä on tosi kovia virtauksia. Jää saattaa olla virtauskohdissa joko olematon tai heikko. Tekosaarten väliin ja läheisyyteen en menisi itse ollenkaan kävelemään, viime talvena moottorikelkkailija oikaisi tuosta tekosaarten välistä ja upposi heikkoihin jäihin. Pelastuslaitos sai kylmettyneen kelkkailijan pelastettua, mutta itse kelkka vajosi pohjaan. Ihmiset myös suksivat hangen päällä auringosta sokaistuneena niin, että menettävät vissiin samalla järkensäkin. Merkatuilta laduilta ei kannata poiketa jos ei tunne virtauksia. Ugh. Olen puhunut. Varokaa rakkaat ihmiset heikkoja jäitä.

Oletteko muuten huomanneet, että ihmiset ovat kaivautuneet ulos pimeän kauden piiloistaan?

Elena

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Yhdessä

Ystävänpäivänä myöhään illalla parkkeerasin auton rautatieasemalle, otin repsikanpaikalta ison pahvinpalasen mukaani johon olin rustannut isoin kirjaimin tekstin mustalla tussilla. Kävelin punaisessa takissani karvahuppu nostettuna päähän odottelemaan junaa. Sydämeni pomppi jännittyneenä ja onnenkyyneleet odottelivat valmiina silmänurkissa. Intercity juna Helsingistä saapuu raiteelle kaksi. Nostan kyltin eteeni niin, että kaidemies näkee tekstin varmasti tullessaan pois junasta. Tuulee ja on pakkasta, sormet ovat jääkalikat, unohdin hansikkaat kotiin. Ihmiset asemalla vastassa omia ihmisiään lukevat uteliaina kylttiäni ja heitä hymyilyttää. Juna pysähtyy. Näen heti missä kaidemies on kapsäkkeineen. Nostan kylttiä vähän vielä paremmin luettavaksi ja odotan, koska hän huomaa minut ja tekstin: "Antti rakas <3 tervetuloa kotiin." Olen ihan heti isossa syleilyssä, sellaisessa mitä vain elokuvissa näkee. Paitsi, että tämä on totta. Kaidemiehen työt loppuivat viimein ja pitkän pitkän pitkän pitkän odottelun jälkeen on nyt lomalla ja kotona. 


En ehkä kestä miten ihanaa <3



Innostuin kattamaan meille sunnuntaina myöhäisen aamiaisen. Syötiin koko perhe yhdessä. Jotenkin kaidemies on ollut tämän vuoden puolella niin vähän kotona, että ei olla keretty edes tätä tehdä aikoihin.



Nähtiin upea lumiukkopoppoo urheilutalon vieressä, kun vietiin Kassua säbäturnauksen bussikyytiin. Näistä oli pakko napata kuvia. Lumiukotkin olivat yhdessä.





Lauantaina kävästiin Louhelassa ulkojäillä ja hallilla katselemassa Topin joukkueen peliä. Topias on huilinut viikon reeneistä ja oli koulustakin pois osan viikkoa päätällin takia. Kokeiltiin kevyesti miltä se liikkuminen alkaisi taas tuntumaan. Raitis happi teki ainakin hyvää meille kaikille.
 

Alpron sitruuna-lime on ollut jo puolisen vuotta lemppariani välipalana tai ihan minä vaan palana. Kassun kanssa syödään niitä kilpaa ja anoppi taas tykkää näistä veriappelsiinin makuisista.





Keitin pojille tuohon Marimekon teepannuun aamiaiselle kuumaa kaakaota. Olen alkanut melkein joka ilta juoda pannullisen vihreää teetä ennen nukkumaanmenoa ja se on ihan vain tämän nätin pannun vika, että ravaan sitten vessassa illat. Kiva silti saada liikuntaa. Haha.




Täysiä!


Tämä hatun päällä oleva lintu on hauska. Ja lyhtykin! Niin hienoja yksityiskohtia.



Aurinkoenergiaa tuli taivaalta koko viikonlopun!
 


Pakkasta on ollut vähän yli kymmenen astetta ja vissiin kiristyy vaan. Se ei estä kuitenkaan toisia syömästä jäätelöä.
 


Matkalla Varkauteen katsomaan Kassun säbäpelejä. Ekasta pelistä tuli voitto ja toisesta tiukka tappio.



Toi yks seisoo käsillä hei!
 




Ja tää yks oli vissiin liukastunut. Haha.
 


Parasta on olla yhdessä. Koko perhe. Tehdä yhdessä juttuja. Mennä yhdessä joka paikkaan. Ja katsella sitten jään laidalta kaidemiehen kanssa, kun pojat pelaa kavereidensa kanssa jääkiekkoa. Yhdessä. Joku siinä näyssä on tosi tärkeää. Että lapsilla on hauskaa ilman tietotekniikkaa. Muistan miten pienenä oikaistiin Ruutanassa Laureeninkallion perukoilta vaarallisen junaradan yli ja synkän metsän lävitse Iskelän kentälle. Luisteltiin niin, että varpaat olivat tunnottomat. Lämmiteltiin kopissa ja mentiin takaisin heti kun kyettiin, koska luistelu oli vaan tosi siistiä.

Käydäänkö teillä luistelemassa perheen kanssa?

Elena

torstai 15. helmikuuta 2018

Miniloma kotipuolessa

Me kävästiin Kassun kanssa viikonloppuna Kangasalla. Edellisestä reissusta olikin vierähtänyt, hupsista vaan, puoli vuotta! Punkattiin ensimmäinen yö isäni luona ja olin aamulla herätessäni oudon väsynyt, koska juttelimme pikkutunneille asti henkeviä ja normaalisti painan päätä tyynyyn jo kymmenen aikaan illalla.


Meidän vierailut kotipuolessa on aina pientä letämistä yhdestä paikasta toiseen. Aamupalat vedeltyämme huristeltiin Eemelin ja vaimonsa Hannan luokse päiväkaffeille. Stopattiin kaupan kautta omarmunkkeja ja juustokierteitä kahvin kanssa herkuteltaviksi. Muistettiin pikkuveljeä etukäteen sydämenmuotoisella suklaarasialla ja tulppaaneilla, kun täyttää tänään ystävänpäivänä vuosia. Laulaa luritettiin Kassun kanssa onnittelulaulukin. Sen lopusta ei meinannut tulla mitään, koska nousi pala kurkkuun, nähdään aivan liian harvoin.


Kahvia suonissa ja sokerihumala päällä napattiin iskä kyytiin ja lähdettiin Koskikeskukseen etsimään ystävilleni pieniä lahjuksia. Löysinkin sopivia ystävänpäiväpaketteja Body Shopista. Mansikan tuoksuista shampoota ja hoitoainetta. Kasperille hankittiin kuvissakin näkyvä paita Kartellin kaupasta, siinä on ihan sikana kasvunvaraa, oli miesten kokoa XS. Käännettiin vaan hihat ja näyttää oikein kivalta. Aukiasta kotiutuin kaksi neuletta -50% aleilla, löydän sieltä aina kaikenlaista kivaa vaatetta. Kaikesta shoppailusta tuli sen verran nälkä, että syötiin Hullussa porossa seisovassa pöydässä navat täyteen. Oli ihan semihyvää sapuskaa ja laajalti kaikenlaista tarjolla. Tykkään paikan sisustuksesta, siinä on osattu.


Lauantai-illaksi suunnattiin ystävälleni Kaisalle ja Laurille heidän uuden uutukaiseen omakotitaloon tyttöjen ja vähän lastenkin saunailtaan, sekä yökylään. Talon emäntä oli tehnyt herkullista pizzaa ja salaattia, jotka huuhdeltiin alas kippistellen kuohuviiniä.  Lapset kippisti coca-colaa. Naureskeltiin Putoukselle ja Tanhupallolle, testattiin ohjelman jälkeen saunan löylyt ja lapset polskivat ihanassa kylpyammeessa. Vili ja Kassu pelasivat yhdessä säbää autotallissa ja heillä oli taas kerran niin kivaa. Uskomatonta miten Sagakin otettiin menoihin mukaan, vaikka toinen on niiiiiiin paljon vielä pienempi. Sain supersuuren kunnian harjata Sagan hiukset pesun jälkeen ja lukea iltasadunkin vielä! Marjutkin halusi hiusten harjauksen ja lettikampauksen. Eetin piti lähteä meidän harmiksi kotiin yöksi Redi-koiran luokse. Nukahdin lopulta pikkutunneilla sohvalle kuunnellen ystävieni suunnitelmia tulevasta kesästä.


Aamulla auttelin Kaisaa laittelemaan meille kaikille herkullista aamupalaa. Oli jotenkin niin hellyyttävää katsella miten Saga voiteli äidillensä ruispalasta, kertoili mitä ei halua oman leipänsä päälle ja mikä taas maistuu. Joka kerta toinen on oppinut niin monta uutta juttua, kun nähdään. Ystävien lapsissa on jotain erityisen hienoa. Aika usein kotipuolessa käydessä tulee sellaisia tunteita, ettei haluaisi olla niin kaukana. Paljon tapahtuu, jää näkemättä, sekä kokematta yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Aika tyhmää. Kökköä ja kuraa. Olen kuitenkin hengessä mukana, kuin peräpukama!


Sunnuntaina pyörähdettiin aamupalalta moikkaamassa äitiäni teekupin äärellä ja sen jälkeen suhautettiin Pyynikille isoveljeäni Tanelia ja hänen tyttöystäväänsä Lauraa tapaamaan. Vähän jännitti, kun ei oltu ennen Lauran kanssa tavattu, vaikka hekin ovat pitäneet yhtä jo pitkään. No jännitys katosi siinä samassa, kun pääsin veljen halaukseen ja alettiin höpötellä ummet ja lammet. Isoveli oli hakenut Pyynikin näkötornilta kahvin seuraksi tuoreita munkkeja! Vitsit ne vain ovat joka kerta erikoisen hyviä, nam! Me tuotiin Kassun kanssa tullessamme tulppaaneja ja kahvia, sekä Tanelin joululahja, jonka lähetin jo Joulun jälkeen iskän mukana matkaan. Iskä antoi paketin äidille, jolta sain sen teereissulla ja vein itse perille. Melkein tarina meidän maan postin toiminnasta. Parempi viedä itse perille, hehe.

Meidän minilomaillessa Kangasalla, kaidemies ja Topias kävivät Lappeenrannassa pelireissussa. Siitä lähtien Topi onkin ollut kotosalla, kun sai jääkiekkopelin kolmannessa erässä kunnon tällin laitaa vasten. Kävästiin lääkärillä tutkimuksissa ja pojalta jäi väliin luokkaretki Tanhuvaaraan. Sellaista.

Mitäs teille kuuluu?

Elena